Kun avaan silmäni, näen oksakruununi etupuolen ja varjon, jonka se luo lattiaan lavan kohdevaloissa. Olen häpeäpuussa ja pyllistän huoneelle. Kiehnäsin ja odotin, että Ankara Poika-Jussi määräisi minut johonkin piiskattavaksi, mutta hänellä taisi olla hiukan suorituspaineita! Halusin kokea sen. Kipitin itse häpeäpuun luo, kun Jussin ystävätär oli saanut ensin mitä halusi. Aloita avokämmenellä, pyysin. Silitä välillä. Nyrkkiäkin voit käyttää. Ja älä aloita hirveän kovaa, haluan olla siinä jonkin aikaa.
En edelleenkään osaa sanoa mitään kivusta. Antautua ottamaan vastaan kipua merkitsee haavoittuvuutta ja avuttomuutta. Mutta entä sitten kun sanoin että lopetetaan ja Jussi päästi minut pois häpeäpuusta. Nousin hieman pyörryksissä ja ihmettelin vielä miten hieno varjo oksakruunustani heittyi takaseinään, jossa kulki rosoista kinkyaiheista kuvastoa. Käännyin laskeutumaan lavalta ja näin, että aluksi melkein tyhjään huoneeseen oli tullut ihmisiä kuin katsomoksi. Mennään tuohon sohvalle, sanon Jussille, haluan olla sylissä poikittain. Voit vielä jatkaa avokämmenellä, kuiskaan. Tuo ottaa jo varmaan käteenkin jonkin verran, kuulen kommentin läheltä.
Säästän sitä kuin aarretta. Ajattelen sitä kohta mutta en ihan vielä kokonaan. On ollut tapahtuma, vähän kuin esitys mutta improvisoitu, jossa olen kokenut jotain ja ihmiset ovat halunneet katsoa. Bileissä voi olla katsojana, voi olla vaikka ihan omissa oloissaan ja katsoa mitä esityksiä tai tapahtumia ympärillä kehkeytyy. Ja minä olen ollut osallisena siinä.
My pleasure.
Kämpille tultua meitä väsyttää, bileet olivat molemmille jännittävät. Miksi sä oot noin levoton, kysyy Jussi kun makaamme lusikassa. Mitä, miten? Sun lantio pyörii.. ja sitten hän ottaa minut taas. Takaapäin, rusikoi ja painaa minua patjaa vasten. Vetää tukasta mutkalle. Meillä on tunneyhteys, me ilmaisemme toisillemme ja ymmärrämme mitä tunteita nämä herättävät, mitä tunteita nämä ovat. Kiihkeä ja tunteellinen mies ja kiihkeä ja tunteellinen nainen.
Jossain vaiheessa väsähdämme ja nukumme. Herään kuten aina aamuvarhaisella, valvon hetken ja mietin mihin suuntaan menen, mitä kaikki merkitsee, mikä merkitsee eniten. Eniten ei merkitse klitoriksen kiihottaminen ja orgasmi. Joku todellisuuden kiteytymisen tunne siinä kun olen pinteessä ja siinä kun toinen nauttii. Molemmat, kumpi vain, ja varsinkin, jos ne tapahtuvat yhtä aikaa. Jussi on vähän service top, olisiko hänelle terveellistä ajatella vähän omaa nautintoaan? Miten tästä kehästä päästään? Tulee ikävä Fauniakin siinä, hänen suudelmaansa. Minä ja Fauni olemme sopineet, ettemme yritä enää järjestää tapaamisia, kun yhteys on loitontunut ja ehkä se järkkäily kuormittaa, molempia. Kyyneleet tippuvat Jussin käsivarrelle, jos hän heräisi ja kysyisi niin kertoisin miksi itkettää, mutta kyyneleet taitavat olla niin ihonlämpöisiä ettei hän herää.
Sunnuntaina ei ole kiire, saan aisaa ja piiskaa, saan olla raajoistani kiinni sängynjaloissa. Saunomme, vilvoitellessa Jussi kysyy missä pantani on. Fauni riisui sen ja vei mukanaan. Kantaisitko mun pantaa, kysyy Jussi, samalla tunteiden välittömyydellä, ja saman tien kuittaamme, että elämäntilanteet eivät anna myöten. Olen juuri ollut suhteessa, jossa toisella on hyvin rajalliset resurssit minulle, ja haluan olla isommassa osassa D-ihmisen elämää.
Mutta tänään saan olla käsiteltävänä. Miksi minä en osaa kertoa kivusta.. se uppoaa jonnekin mielen komeroon ja tietoisuuteen jää vain bounce, hyvänolontunne, melkein huolestuttava aktiivisuuden tila ja innostus, joka kestää noin viikon. Ajatukset pörräävät, keho hyrisee, ja jotain saan aikaankin. Haikeus ja apeus ovat mukana mutta taka-alalla. Iltaisin tulee vimmainen tarve olla jollekin tärkeä. Selaan nälkäisenä puhelinta vaikka vieressä olisi kirjakin. Eihän siellä puhelimessa mitään ole. Merkitsen päivän tapahtumat ja olennaisimmat olot ja vaikutelmat lyhesti päiväkirjaan.
Kuuntele sitä vihaa, miten se ympäröi sinut joka puolelta. Se on armoton. Et voi tehdä riittävän oikein vaikka tekisit mitä.
Kuule – kuule – kuule
paikanna – TUHOA
On sellainen mystinen sumussakulkuolo. En voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onko mulla sessiokavereita, vai löytyykö syvä suhde.
Autuasta on olla halullinen sielu ja kaivata.
Eikä se taida olla mikään ”huomenna kaikki muuttuu” -juttu. Kaikki on tahmaa aina vaan.
Myös armo näyttäytyy uudessa, todellisemmassa valossa, kun yliminä tai mikä onkaan on tullut näkyväksi/valaistu/jtn.
– varjele vakainen luoja –
