Ilta hämärtyy hitaasti. Kotimatkalla bussissa löydän vanhan soittolistan suomiklassikkoja. Mä meen, Outoon valoon, Kulkurin iltakalja. Olen ollut tällainen reissulainen ihan nuoresta asti. Janosin vapautta. Olen ajatellut niitä aikoja turvattomuuden kautta, mutta viimevuotisia hesareita selatessa törmään interrailin alkuajoista kertovaan juttuun, jossa nuoret jättivät vain lapun keittiön pöydälle ja läksivät reissuun. Voi ajatella myös niin – kuten silloin nuorenakin ajattelin – että minä tarvitsin sitä. Olin kyllä varovainen, pidin huolta itsestäni. Vaalin silloinkin omaa tilaani, niin kuin nytkin. No se tulee luonnostaan, sanon Kauniskatseelle, kun hän toteaa minulle miitissä, että vaalin omaa tilaani. Niin paljon rajattomuutta elämässä – ja kuitenkin niin paljon myös turvallisuutta, itsestä huolehtimista. Ja rohkeutta.
Huhtikuinen
maisema himmenee ikkunan takana, on huoleton olo. Tunnen vieläkin sisälläni
jätkien kullit. Ensimmäinen kehottaa lakonisesti minua kääntymään kontalleni ja
työntyy sisääni, pitäen minua kevyesti lantiosta, funktionaalisesti sen verran
että saa liikutettua minua haluamallaan tavalla itseään vasten. Hänen
lauettuaan käännyn selälleni ja toinen puskee päälleni jotenkin sivuittain,
ruhjoo mennessään klitorisosastoakin niin että minäkin laukean. Hän laukeaa
vasta palattuaan asiaan sitten kun kolmas on ensin suutani käytettyään nainut
minua. Ja kaksi heistä yhtä aikaa suuhun ja pilluun eri asennoissa (tämä oli se
ykkösfantasiani joka ei todellisuudessa ole yhtä kuuma, sillä en osaa keskittyä
kerralla moneen asiaan) ja kaksi yhtä aikaa pilluun. Onhan siinä kunnon
penetraatiotuntemus, mutta enemmän vaikutun niin paljosta kehollisesta
läheisyydestä.
Kahden
päivän kuluttua kyynelehdin seksuaalineuvojalle, että minun on niin vaikea
oikeuttaa itselleni seksuaalisia halujani, vaikka se on ihan tavallista
toimintaa joka kuuluu useimpien ihmisten elämään (okei yleensä yksi kerrallaan,
mutta silti). Siihen liittyy niin paljon häpeää. Kerron miten olin siinä, miten
nautin ja heittäydyin, siinä hetkessä, kun oli päästy asiaan, en tuntenut
häpeää. Hän sanoo että hehkun kertoessani siitä.
Minähän
olen onnekas kun en ole demiseksuaali, sanon. Demiseksuaalisuuden käsitteen
voisi lakkauttaa, sillä useimmat ihmiset ovat demiseksuaaleja. Se on normaalia.
Käsite tarvitaan normaalista poikkeavalle. Mistä onkaan tullut ajatus, että
normaalia on pystyminen ”pelkkään” seksiin. ”Tunteettomaan” seksiin, kuten
sanotaan. Okei, tämä nyt ehkä oli sitä – emme saaneet juttua kovin hyvin
luistamaan aterialla ennen ja jälkeen. Jätkät taitavat olla vähän
introvertteja. Itsekään en ole mikään suupaltti, varsinkaan silloin, kun
minulta on juuri naitu aivot pihalle. Se laskee vähän tunnelmaa, mutta tiedän,
että tulen tuntemaan energisoivaa kokokehollista tuntemusta vielä monta päivää.
Sanon
vielä että Ds-suhteen kaipuu on kaipuuta pois vastuusta ja syyllisyyden
tunteesta, jatkuvasta huolesta. Jo maaliskuun femsub-miitissä loihen lausumaan,
että se jatkuva ahdistukseni johtuu siitä, että ahdistun muiden oletetuista oloista.
Että mun täytyy päästä rauhaan oppimalla olemaan ahdistumatta niistä. Jos se
jatkuva huolikin sitten hellittäisi. Kuulostaa tukevammalta suunnitelmalta kuin
D:n etsiminen.
Onko se
Ds vähän niinkuin vastuuvapauslauseke, ehdottaa seksuaalineuvoja. Pääsisitkö
silloin irti häpeästä, jos et itse ole valinnut vaan ryhdyt seksiin D:n
määräämänä? Tätä pitää miettiä.
Mitä
alistumisesta, siitä kauneimmasta asiasta, jää jäljelle, jos se ei palvele
mitään tarkoitusta? L'art pour l'art, das Ding an Sich, kauneuden ydin ja
sielu.
Käyn ryhmäsession jälkeisenä aamuna katsomassa sen valokuvataiteilijan näyttelyä, joka aina esiintyy kärsivän näköisenä omissa teoksissaan. Pidän eniten kuvista, joissa hän näyttää varovasti hiukan nauttivan. Surkeailmeinen taiteilija näyttää jotenkin sieluttomalta eikä tuo elämää asuttamiinsa paikkoihin, vaikka tekstissä sensuuntaista luvataan. Mutta kun hänellä on jopa ehkä miedosti kivaa, tulee sielu mukaan. Yllätän itseni ajattelemasta näin ja maailmani kääntyy taas päälaelleen. Nautinto, hyvä, hyvyys, jos voisi vaan mennä suoraan sitä kohti. Mutta kun nautinto sanana ei kolahda, eikä mikään vastaava suomen kielen sana. Pleasure. Mielihyvä?
Mitä se
hyödyttää ihmistä, että se nauttii, kysyin viime kirjoituksessa. Eipä mikään
mitään hyödytä. Mutta mitä se hyödyttää ihmistä, että se ei nauti? Tai, miten
se tekee elämästä, saati ympärillä olevien ihmisten elämästä, tarpeettoman
ankeaa, jos se ei nauti?
Salty
lips to taste, skin to touch
Nothing
matters very much
In your arms it's a raining pleasure
Ai
niin, ps. Tänä iltana on vuorossa Herran ja tytön perinteinen
perus-bdsm-sessio!