Verhoutumisia ja kiristyksiä

Vuosia, itse asiassa vuosikymmeniä sitten ostin mökkipaikkakunnan legendaariselta kirpputorilta vanhan valkoisen korsetin. En suostunut ymmärtämään, että se oli ihan oikeasti mukava vaate. Mikään korsetissa keikistely ei siihen aikaan kuulunut minäkuvaani. Voi olla, että vasta nyt, muututtuani näkymättömäksi, voin iloita pukeutumisesta naisellisiin vermeisiin. Parikymppisenä siinä ei olisi ollut mitään mieltä, sillä ei-toivottua huomiota sai sietämättömän paljon, vaikka pukeutui miesten vaatteisiin.

Lainasin korsetin kaverille hääasun osaksi ja sille tielle se jäi. Nyt pandemia-aikana olen hankkinut muutamia korsetteja tai sinne päin olevia kiristimiä bileitä varten, jotka on kuin onkin pystytty järjestämään aina jossain välissä epidemian vetäessä henkeä. Korsetin mukavuudesta huolimatta tällä hetkellä tuntuu, etteivät bileet ja pukeutuminen ole minulle kovin tärkeä osa kinkytouhuja. Ero parin vuoden takaisiin mietteisiin on melkoinen: kun päätin vihdoin tutustua skeneen, mietin ensimmäiseksi, mitä sitten puen päälle? Toisaalta se on ymmärrettävää, en tuntenut ketään, ei ollut juuri mitään kokemuksia eikä oikein ketään kenen kanssa asiasta puhua. Lueskelin vaan silmät pyöreinä kirjoituksia bdsm-baarista, ja suunnittelin niitä vaatteita. Olivathan bileet jokin konkreettinen tapahtuma, johon tähdätä. Ja niissä on pukukoodi, joten oli syytäkin vähän miettiä.

Ryysyläisestetiikkaa Himoksella elokuussa 2020, ensimmäistä kertaa köysissä

En ole ihan sinut käsitteen kinky kanssa. Se saattaa johtua siitä, että sana vie äkkinäisen kaduntallaajan ajatukset liikaa pukeutumiseen, ja pelkästään siitä kinkyssä ei todellakaan ole kysymys, ja juuri niitä piiloon jääviä asioita olisi hyvä valtavirtaan syöttää: Konsensuaalisuutta, kommunikointia, huolenpitoa, välittämistä, lähimmäisenrakkautta. Minulla on muuten yksi konkreettinen esimerkki tästä. Minulla oli jossain vaiheessa kinky-tinder-tili, jossa oli alkuun sanallinen selitys siitä mitä etsin, mutta jossain vaiheessa lyhensin sitä jolloin siihen jäi vain maininta ”kinky”. Eräs heppu halusi kanssani treffeille hyvin lyhyen viestittelyn jälkeen. Menin asemapaikalle, laitoin hänelle viestin että istun täällä ja luen kirjaa. Paluupostissa tuli viesti: ”Näin sinut ja voin kertoa että et ollut sitä mitä odotin.” No, treffit aina jännittävät, ja tavallaan pahasta pääseminen tuntuu helpottavalta. Surkuhupaisaahan se oli, mutta oikeasti hymyilyttää kun mietin, mitä hän sitten mahtoi odottaa? Hemaisevaa hempukkaa lateksibikineissä ehkä.

Pukeutuminen ei ole ollut kovinkaan keskiössä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa minulla on ollut jonkinlaista sessiointia. Se tuntuu kivalta, se tuntuu siltä, että minä olen tärkeä, ja se mitä tapahtuu on tärkeää, se mitä ihmisten välillä ja sisimmässä tapahtuu. Ennen ensimmäistä sessiota Faunin kanssa mietin, mitä ihmettä puen päälle. Päädyin vaatteeseen, joka on äärimmäisen mukava ja kotoisa, aika peittävä, mutta silti haptisesti melkein kuin ei mitään. Silloin alkuun mietin jonkin aikaa vaatteita, estetiikkaa, mikä olisi hyvän näköistä ja kivan tuntuista köysien kanssa. Mutta pikkuhiljaa se on muuttunut. Koen aika isoja juttuja, joita on mahdotonta selittää, enkä ehkä haluakaan. Ja niissä ei ole kysymys sen enempää köysistä, vaatteista kuin kivustakaan.

Mutta pukeutuminen olisi niin kivaa, kun vaan olisi bileitä! Olen himo-ompelija, rakastan kankaita ja pitkiä meditatiivisia ompeluiltoja. Toinen puoli taas sitten on, että tunnen itseni oudoksi outojenkin joukossa. Mutta se voi vielä muuttua. Bileitä on ollut niin vähän, ei ole ollut mahdollisuutta siedättää itseä ja saada monenlaisia kokemuksia. Ja sellainen minä vain olen, tunnen itseni oudoksi joka paikassa, eikä kinkymaailmaan solahtaminen ole ollut minulle välttämättä mikään ”nyt olen omieni joukossa” -kokemus. Mutta voihan se olla, että skenessäkin on valtavirtoja ja tavallisuuksia ja tavallisuudesta poikkeavuuksia, niin kuin kaikissa yhteisöissä. Ei minua siellä kukaan pitkin nenänvartta katso, epävarmuus pukeutumisen suhteen on samaa kuin epävarmuus olemisen suhteen yleensä. Mä en vaan tiedä miten tätä ajetaan...

Kadotus-bileet, Espoo, marraskuu 2021. Peittävämpi asu olisi ollut käytännöllinen, siellä oli kylmä!