Olla ja sanoa

Kultanen, istun kanssasi kivikkorinteellä. Tuuli väreilee vapaassa vedessä ja pyörii jaloissa. Sanot, että minulla on ilmaisun vapaus, vaikka sanat tekisivät kipeää. Ja sanot myös, että sanani tekevät hyvää.

Jotkut sanat voivat tehdä kipeää ja jotkut sanat voivat tehdä hyvää. Minun täytyy, tai ei välttämättä täydy mutta haluan, jos haluan edetä tätä polkua, on kirjoitettava molempia. Enkä voi varoa niitä sanoja, jotka tekevät kipeää, minun ei pidä varoa niitä, sanot.

Haluaisin vain suojata ja suojata. Varmistua siitä etten voisi loukata. Mutta kysyt, loukkaako suora puhe minua? Mitä! Mitään en ole kaivannut niin paljon kuin suoraa puhetta.

Opettelin aikoinaan rukoilemaan, en hädän hetkellä, vaan kun sydän oli pakahtua kiitollisuudesta. Onhan se aika nättiä, jos opettelen kirjoittamaan onnen siivittämänä. Aina uudestaan mietin, saako näin olla. Saa olla, mutta saako sen myös sanoa. Olla ja sanoa. Haluan olla ja sanoa.