Ongelmanratkaisua

 ”Ihminen eli elämäänsä matkustaen eteenpäin”

- puheenvuoro Suomi24-keskustelussa joskus bäckin 2012 -

Nyt mennään jonkin aikaa kronologisesti takaperin. On tapahtunut paljon, olen miettinyt vielä enemmän, mutta aikaa kirjoittamiselle on ollut vähän.

Juhlin syntymäpäiviäni kaksi päivää, ja niiden jälkeisenä lepopäivänä loikoillessa päässäni kehkeytyi suunnitelma adventtikiertueesta. Tuumasin, ettei se sopivanhenkinen sitoja välttämättä löydy kotikulmilta, pistin seuranhaun päälle ja kuljin kaikki miitit jotka reitille sattui, tai oikeastaan suunnittelin reitin niiden mukaan.

Astuessani toista kertaa Näpin shibaristudioon olen siipi maassa, siipeeni saanut, sieluni on haavoittunut. Luottamukseni erääseen hyvin erityiseen ystävääni on rikkoutunut. Varoitin etukäteen, että saatan haluta hyvin rauhallisen session enkä edes tiedä, pystynkö ottamaan vastaan kipua, en ehkä enää ikinä. Jos ensimmäisessä sessiossani Näpin kanssa toteutettiin kunnioitettava määrä Fetlifessä listaamiani kinkkejä (”ei me kylläkään näitä kaikkia tänään saada toteutettua”) niin ei ollut odotettavissa että loppuja saataisiin tänään agendalle.

Menen sohvalle Näpin viereen ja selitän murheeni. Olen ollut viikon shokkitilassa, keksinyt kivaa tekemistä päästäkseni seuraavaan hetkeen ja päivään, miettinyt silti tolkuttoman paljon, kirjoittanut päiväkirjaa pitkin päivää, jutellut Moukan, Faunin ja Kultasen kanssa ja päässyt jollain lailla selville suunnasta. Silti puheeni on täynnä läheisriippuvaisen moninäkökulmaista häkkyrää. Näppi ottaa minut kainaloon ja silpoo kuin partaveitsellä epäolennaiset selitykset ytimen ympäriltä pois. Jos se on valehdellut sulle, et voi tietää, mikä on totta. Ei silloin auta sanoa, että okei tuo ei ollut totta mutta tämä ja tämä taas on. Tämä riittää.

Näppi pitää orgasmiongelmaani vähän outona. Hän ei ilmeisesti ole ennen tavannut naista, jolle orgasmin saaminen on ongelma – siis se, että saa orgasmin. En minä ihan sillä tavalla sitä ole tarkoittanut... En pidä siitä, että orgasmi on omassa hallinnassani. Että ajattelen sen itselleni. Lisäksi haluan haluta, haluta enemmän, haluta kauemmin – en ole vielä saanut tarpeekseni haluamisesta, sillä suuren osan elämääni miesten kanssa olen ollut ihan jälkijunassa enkä oikeastaan ole ehtinyt kunnolla kyytiin. En ole ehtinyt edes havaita, miltä haluaminen tuntuu, kun on pitänyt esittää tietyn käsikirjoituksen mukaan menevää seksiä.

Näppi laittaa minut karkkikauppailemaan ihan kunnolla. Kaikki jonkinlaisen itsesuojeluvaiston omaavat subit ovat hänen mukaansa karkkikauppasubeja: karkkikauppasubi on dominoivien halventava nimitys subeille, jotka eivät halua ylittää omia rajojaan toteuttaakseen juuri heidän kinkkejään. Sovimme, että hän ei koske pilluuni ennen kuin pyydän, enkä saa laueta ilman lupaa. Tänään ei riiputeta, vaan sidotaan lattialla, tai siis sängyllä. Oletko varma että et halua kipua? Kuulin pikkujouluissa jonkun sanovan, ettei kestä yhtään jalkapohjien käsittelyä, ja alkoi tehdä mieli saada piiskaa jalkapohjiin.. Millä välineellä? Sillä risulla. Entä muualle? Pyllylle. Millä välineellä? Kämmenellä.

Kun olemme sängyllä ja ensimmäinen köysi kulkee rintakehäni ympäri, tunnen huolien, metelin, vaivan ja vaikeuksien etääntyvän. Olen hirveän helpottunut että olen tässä ja minulta pääsee nyyhkäys. Näppi tulee lähelle ja kysyy onko se se huoli taas? Ei kun mulla on vaan niin hyvä olla tässä, yhyy. Näppi sitoo harnessin ja molemmat jalat futomomoon. Asettelee jalkateräni haluamalleen etäisyydelle toisistaan. Tämä kipu on hoitoa, uutettua läsnäoloa, tiivistettyä tunnetta siitä, että huolet, meteli, vaiva ja vaikeudet ovat kaukana. Lisäksi se kiihottaa. Iskut, läimäykset, niskasta retuuttaminen, oma liike toisen kättä ja kehoa vastaan, johonkin asti vastaan paneminen, ote jalkaterästä, kun Näppi asettelee sen uudestaan paikalleen saamaan risusta.

Hän on kyllä kovasti motivoitunut saamaan minusta irti pyyntöä saada pillun käsittelyä. Mitä sä teeet! Kosketan sua kaikkialle muualle paitsi pilluun. Eihän se ole olennaista, voisin olla tässä vaan, nauttia tästä höykytyksestä ja kiemurrella himossa. En muista kumpi meistä murtui. Ainakaan en muista pyytäneeni kosketusta. Orgasmia pyysin kyllä, enkä saanut lupaa ennenkuin olin pyytänyt riittävän kauniisti. Hemmetin vaikeaa se ajoittaminen. En tiedä onko orgasmikontrolli mun juttu, mutta tästä demosta lopputulema on se, että en viitsi enää murehtia.

Paneminen on ihanaa ja rentoa, olen vain flowssa ja aistin kehoa ja liikettä. Jos kerran pystyt saamaan orgasmin pelkillä ajatuksillasi, niin saa se nyt. Pistä silmät kiinni ja tee itsellesi orgasmi, sanoo Näppi päälläni. Yritys on tuomittu epäonnistumaan, tää on vähän toisenlaista ihanuutta nyt. No niin, on siinä vähän roolia muullakin kuin sun ajatuksilla. Kieltämättä. Olen tainnut aliarvioida toisen otteet kaikessa monimutkaisessa murehtimisessani. Mulla taitaa olla taipumus etsiä itsestäni vikoja, selitän kun en muuta keksi. No se ei ole vaikeaa, sanoo Näppi. Sen osaa kuka vain.

Jos voisi olla ilman sitä. Vikojen etsimistä. Olla vaan ja pervoilla menemään. Elää elämäänsä matkustaen eteenpäin. Mikä ajatus. Mitä jos etiikka on mulla riittävästi selkärangassa niinkuin sommittelukin, osaan elää suunnilleen kunnollisesti ilman tuollaista kohtuutonta itseritiikkiä, pelkoa. Kuten osaan sommitella kuvan ilman että mietin ääneen että tuossa menee tuo linja ja tuossa vastaavasti tuo. Hähää, osaan sommitella kuvan ja ajatella samalla piiskaamista.

Eikä huolehtiminen rajoitu siihen, että pelkään loukkaavani toisia tai tekeväni jotenkin muuten väärin (tämä on siis jokapäiväinen kela.) Koen ajattelevani ja tuntevani väärin, saavani orgasmin väärin, mielensisältöni sessioiden aikana ovat väärin. Ja niin edelleen.

Mutta orgasmin kanssa osaan olla jo vähän iloisempi, kun saan pari päivää myöhemmin Faunin luokseni varaslähtöjoulua viettämään. Mitä hittoa, ajatukset ja lihat on yhtä ja samaa energiaa. Aiaiiii ei enää, yritän päästä pois hellittämättömän kielen ulottuvilta. Mutta kohta taas.

Mutta ei minusta orgasmikeskeistä silti saa.