Ötökkä matkustaa

That was beautiful. Gianni on nostanut minut kokonaan pehmustetulle lavalle, jonka reunaa vasten olin taipuneena, kun hän käsitteli minua kumofloggerillani. Kivun jälkeen silitykset tuntuvat isosti ja reagoin niihin voimakkaasti, enemmän kuin piiskaukseen. Tuntuu hyvältä.

Teemme vielä jotain ja sitten haalin korsetin takaisin ympärilleni ja juttelemme, muut ovat kokeneet myös jotain jännää ja yllättävää. Uusia tuttavuuksia. Teeseura-klubin konsepti on antaa mahdollisuus tutustumisiin, ja siltä ei voi välttyä suomalainen introverttikaan. Isäntäpariskunta ottaa minut ystävällisesti vastaan, kun olen ensimmäisenä paikalla (olen aina ilmoitetulla kellonlyömällä paikalla, vaikka tiedän että silloin ei vielä mikään ala). Olen tietysti kuvitellut kaiken etukäteen ja tietenkin kaikki on erilaista. Kaikki sukkuloivat koko ajan, tämä on kuin pikadeittailua, muut ovat vain sisäistäneet sen, mutta minä saan hitaasti kiinni ajatuksesta. Luulen että jäyhä olemukseni karkottaa muut ympäriltäni, mutta sinkoiluhan vain kuuluu homman ideaan. Tarkoitus on tavata uusia ihmisiä. Sama ilmiö oli englanninkielisessä miitissä, jossa sain suosituksen tästä klubista. Tarkoitus ei ollut nököttää koko iltaa yhdessä paikassa, vaan liikkua pöydästä toiseen. Kun ottaa huomioon miten kaukaa olen, se on toisaalta vähän turhaa, sillä mieluummin juttelisin pidempään ja syvempään jonkun kanssa. Ei ole tarkoitus päästä varsinaisesti ineen Berliinin skeneen, vain katsoa mitä on meneillään. Ja ehkä päästä kehumaan itseäni, kun uskalsin mennä. Ja elvistelemään Moukalle: ”olin Berliinin klubilla, sain suukkoja, piiskaa ja orkun!”

Pikadeittailun ja höpöttelyn katkaisevat klubilla muutamaan kertaan illassa burleskihenkiset musiikkiesitykset. Yleensä ohjelmaan kuulu myös shibariesitys, joka valitettavasti jää väliin tänä iltana, sillä loppuillasta yleisö intoutuu leikkimään niin intensiivisesti että esitys häiritsisi…

Klubilla on yksi vähän arveluttava heppu, joka yrittää hivuttautua mukaan toisten leikkiin tai seuraa vieressä kosketellen itseään, mikä ei ole kiellettyä, mutta mistä tulee vähän iljettävä olo. Minulta hän kysyy saako koskettaa rintojani (kehuttuaan niitä ensin), annan luvan, hän silittää nätisti ja kiittää. Myöhemmin hän ujuttaa käsivartensa ympärilleni ja perustelee, että olen jo antanut luvan koskea. Sanon että toivon ettei hän enää kosketa, ja se on hänelle ok. Vähän käy sääliksi, hän tuntee varmaan itsensä ulkopuoliseksi. Voisin sanoa hänelle, että ei se minullekaan mitenkään helppoa ole, siinä pitää panostaa tosissaan eikä silti suinkaan aina synny oikeanlaisia tilanteita. Tuntuu jotenkin paremmalta, jos on ensisijaisesti mielessä tutustua ja jutustella. Touhuilufiilikset syntyvät joskus oikeanlaisten ihmisten kanssa.

Pakokauhufiiliksiäkin illan aikana introvertillä matkailijaötökällä on, mutta aikani notkuttuani ryhdyin kuitenkin sanalle Giannin ja hänen kavereidensa kanssa. Juomista ja juomisista höpötettiin jotain ja puhe kääntyi itsekunkin kinkyihin mieltymyksiin, isännän hiukan avitettua asiassa.

Täytynee kai tässä vaiheessa todeta ja hyväksyä, että minun on helppo heittäytyä uudenkin ihmisen kanssa leikkimään, jos vaan fiilis on hyvä. Ja nautin siitä oikeasti. Sen myöntäminen taitaa olla jonkinlainen juttu, eikä välttämättä ihan yksinkertainen juttu. Ehkä se menee  mielessäni tavan normin mukaisesti niin, että paremmat ihmiset tutustuvat ensin kunnolla ja leikkivät vasta sitten. Kyllä ymmärrän, ettei sen tarvitse olla niin. Jos ihmiset konsensuaalisesti touhuavat lyhyen tuttavuuden jälkeen, ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.

Sunnuntai meneekin sitten lepäillessä. Korttelin ympäri jaksan kävellä ja hakea falafeliä. Matka on vasta alussa.