29.12.22

Ihmetalismaani

 Oon niin väsynyt ja nälkäinen!

Ja silloin oot kiukkuinen? On kyllä vaikea kuvitella sua kiukkuisena!

Voi, joskus se on tuhonnut paljonkin. Kun olen sinnitellyt ja yrittänyt jaksaa, ja sitten puuskahtanut, tuiskahtanut, ja toinen on kokenut sen raivoamiseksi, vihaksi. Se on ollut kohtalokasta. Mutta nyt hormonikierukka on ehkä lauhduttanut mua. Ja ehkä sanon ajoissa jos väsyttää tai ahdistaa.

Osaatko sanoa mikä siihen sitten auttaisi jos niin sattuisi käymään?

Varmaan halaus auttaisi parhaiten.

No, odotan innolla!

Ruuasta tulee kuin tuleekin jotain, vaikka siinä ei ole niitä kahta ainesta, joita muistin olevan jääkaapissa ja jotka piti käyttää. En nyt tiiä mitä tää on... Hyvää tää on. Älä vähättele ittees.

Tänään mulla on päässä moniajo. Olen otteessa ja katseessa, mutta ajatukset parveilevat. Mitä koin, mitä kirjoitin, ja luin, hän luki, miltä se tuntui, kirjoitanko tästä ja mitä, ja paikkoja, vuosia sitten ohikuljettuja paikkoja, ja aikatauluja, ja leuka ja suu ja silmät ja ote, katse, silmäni painuvat kiinni ja olen vaipumassa tiedottomuuteen, ja käden paino rintakehällä tai reittä pitkin melkein kivuliaasti kulkevat sormet tuovat minut takaisin katseeseen.

Sen jälkeen minuun valahtaa uskomaton raukeus kuin olisin tehnyt valtavasti työtä. Kehossa oleva tunne on äärimmäisen voimakas. En jaksa lähteä iltalenkille vaikka oli tarkoitus kerätä havuja lahjajouluasetelmaa varten, olen ostanut hyasinttejakin.

Metsien mies tulee takaisin ja viereeni. Suuhun, hän käskee. Vajoan alas, hän pitää kiinni hiuksista, otan kalun niin syvälle kuin pystyn, hän hellittää välillä, nuolen, ja hän painaa pääni syvemmälle. Avaan silmät ja näen kalun tyven lähestyvän ja loitontuvan. Haluaisin tajuta vielä paremmin olevani tässä. Kalu on pitkään syvällä, sitten hän vetää minut ylös ja kuolaisen suuni vasten omaansa, kääntää minut selälleni ja ottaa minut. Oliko se liian rajua? Ei... mä tykkään sellaisesta. Niin olen ollut huomaavinani.

Seuraavana päivänä sisälläni on valtavan hyvä olo, ihmetalismaani. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mietit?

Hyvästit

Olen ollut teini-ikäisestä saakka hyvin itsenäinen ja yksin pärjääväinen. Nimenomaan yksin toimin hyvin, ihmissuhteissa olen epäonnistunut. ...