Aarteet

 16.11.

Tuntuu että tapasin äsken aarteen. Harvinaisen. Metsien mies joka oli perunut kahdet sovitut treffit – en odottanut paljoakaan mutta ajattelin että no voidaanhan me tavata. Istuttiin lähiöpubissa. Sen kanssa oli rauhallinen olo. Ja se sanoi ettei kannata hätäillä. Edistymisessä nimittäin.

Kauniit silmät ja sellainen olemus...

18.11.

Metsien miehellä meni bensaa liekkeihin kun se luki mun blogia ja bdsm-testiä. Meillä on toivottavasti paljon aikaa edessä. Se tykkäsi siitä kun näki että mua jännitti. Ihana ote.

Töissä on ollut rajanvetovaikeuksia. Stressireaktiot kertovat emotionaalisesta herkkyydestä, sanoi työterveyslääkäri, joka tukee mua ja on mun puolella, sen tietää heti puolesta sanasta. Työ pitää säätää sen mukaan millainen ihminen on.

Seksuaalineuvojan vastaanotolla vaan hehkuttelin ja se sanoi että on mukava nähdä kuplivaa iloa. Kerroin uudesta tuttavuudesta ja sanoin että joskus oon mennyt liian nopeasti, mukana. Se sanoi että ”sen täytyy tietää mistä sinussa on kysymys.”

Saan olla arka ja ujo..

20.11.

Seitsemän tunnin ajotreffit. Kysyin miltä mun monisuhteilu tuntuu ja se sanoi että kiehtoo. Se on nauravainen, tuntuu että elämänilo on jäljellä vaikka sekin on kokenut kaikenlaista. Se kysyi mitä haen suhteesta? Turvaa, sanoin, mielenrauhaa. Eikös se ole ihan loogista, se sanoi.

Mun piti luvata sille että sanon jos tuntuu että se painostaa liian nopeaan etenemiseen.

Ajattele jos se onnistuu. Jos saan olla sen.

Se rakentaa kiinnittimiä ja crosseja ja säilytyslaatikon, ja rehutorniin saunan ja haluaa kutsua mua Pupuksi.

In this age of grand illusion you walked into my life out of my dreams.

kaipaan sun katseen alle

pelkäsin katsoa suhun kun oon niin nälkäinen ja pelkään haaveitani

ja sä oot niin KUUMA

***

24.11.

Hyvästi ystävät! Ajan kohti tuhoani, tie vie pitkin maasiltaa yli järven mittaamattoman pimeän lakeuden ja talousmetsien ja hakkuuaukeiden ja risukoiden läpi eikä kukaan tiedä minne olen menossa, sillä tässä tapauksessa kaikki turvatoimet on turhia, mitä siinä enää on tehtävissä jos olet jo pilkottuna pihakaivossa?*)

Marssin sisään ja istuin sohvaan ja kaikki huolet oli pois. Metsien mies silitti poskia, suuteli suuta ja otsaa, tukisti, otti leuan otteeseen. Se tutki miten mua soitetaan... sitten lähdettiinkin koiran kanssa lenkille ja kuljettiin pimeässä metsässä otsalampun valossa pienessä pakkasessa. Ennen saunaa hipsuteltiin vielä, sauna oli jonkinlainen katkos, yhtäkkiä oltiin alasti mutta saunan pyhäisessä ilmapiirissä. Ehkä mua hämmensi ja ujostutti kuitenkin saunassa vähän. Ehkä mua hämmentää ja ujostuttaa aina kun en ole sen katseen alla. Se katse. Ne kasvot. En melkein voi uskoa että saan olla niiden edessä vastakin. Ja silti jotenkin vapaa. Niin tai noin. Sellainen mikä satun olemaan.

Sillä on työmaa ja romuinen piha, kaikki vaiheessa ja vapaasti prosessissa. Rankoja, rankoja todellakin metsä täynnä ja risuja. Saan olla siellä ja mellastaa. Raivata ja istuttaa.

Saunan jälkeen jatkettiin kylki kyljessä, Metsien mies käski mut polvilleni ja sain kullin suuhun, se ohjasi hitaasti hiuksista ja mä olin rento ja auki. Se kesti pitkään, meinasi olla rajoilla, silti sanoin että haluan lisää, ja aamullakin sanoin että haluan, vaikka olin juuri sanonut että se oli vähän rajoilla. Vaikka olin sanonut että mun omaa nautintoa en silleen halua, halusin kuitenkin, pyysin ja sain sormikosketusta. Ehkä jäin kaipaamaan suoraa siirtymää alistumisesta seksiin. Mutta M pitää huolta että ei oteta liian isoja askeleita, se on varmaan on tauottanut ihan tarkoituksella.

Juotiin aamukahvia ja käveltiin taas, sen jälkeen lisää kahvia ja istuskeltiin keittiössä ja mä pelkäsin että se toivoo mun lähtevän pois että se pääsisi hommiin. (Dionysoksen kanssa kävi niin.) Pussailtiin jotenkin seisaaltaan ja silloin se otti mut otteeseen ja katseeseen, puristi kasaan, nosti seinälle ja laski alas.

Sä oot aika alhaalla nyt.

Parasta kaikesta on voida luottaa että pääsen siihen otteeseen ja katseeseen taas. Ja hetki on hänellä yksin tiedossaan.

Myöhemmin mun luona sohvalla mun pää oli M:n sylissä, sanoin että on ihmeellistä että sulla on aikaa olla näin. Nää on tärkeitä hetkiä. Ja kohta olin taas otteessa ja katseessa.

Sun silmistä näkee että sun sielu on mukana tässä. Sitä ei voi teeskennellä. Sun silmät muuttuu heti.

Miten ne muuttuu?

En osaa selittää, niistä näkyy vaan sellainen kokonaisvaltainen alistuminen.

Ollaan me menty isoja harppauksia tässä.

Mennäänkö me vielä harppauksia.

Mennään, koko ajan pitää mennä eteenpäin.

Tuhat suukkoa ja sitten sata, ihan oikeasti. Ja myös minä saan koskettaa kasvoja. Sanoin että sä oot ihana ja se sanoi että tuntuu hyvältä kuulla se.

***

4.12.

Ajan kotiinpäin jossain Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajamailla halki huuruisen vastasataneen lumimaiseman. Laajojen soiden keskellä siirtolohkareet ja käkkärämännyt hohtelevat hämärässä päivänvalossa. Ankara Poika-Jussi on pannut, piiskannut ja orkuttanut minua koko viikonlopun. Olo on hyvä ja energinen, mutta tilanne on uusi.

Olen ollut melkein hieman vaikeuksissa monisuhteiluni kanssa, sillä uusia tuttavuuksia on siunaantunut yhtäkkiä useita. Uusimpia olen jarrutellut ja perunut tapaamisia – osa on peruuntunut itsestäänkin aikatauluhaasteiden takia. Tämä tapaaminen oli sovittu jo aikoja sitten, ja olisi tuntunut väärältä perua se. Enhän ole alkamassa monoksi kuitenkaan. On rehellisempää näyttää se mikä olen tässä kohtaa. Miksi mietin sen perumista? En tiedä, miltä minusta itsestäni tuntuu mennä Jussin kanssa, kun olen niin vaikuttunut Metsien miehestä ja ajatukset pyörivät kaikissa mahdollisuuksissa. Mutta jos peruisin, jäisi se kokematta meiltä molemmilta. En voi vielä tietää miltä se sitten tuntuu kun lähdet toisen kanssa. Tutustun itseeni tässä.

Jussin kanssa on yhtä luontevaa kuin ennenkin. Jutellaan myös, tilanteestani, ja Jussi onnittelee, tukee ja neuvoo: suhteessa pitää voida olla oma itsensä, ei se muuten kanna pitkälle. Pari päivää myöhemmin kahvittelen Miekan kanssa ja päivittelen epätietoisuuttani. Se voi muuttua, Miekka sanoo, ja tajuan että taas olen luonut itselleni säännön. Minä olen saanut paljon hyviä kokemuksia monisuhteilusta, olen tyytyväisenä määritellyt itseni soolopolyksi (sen sijaan että ennen olin epäonnistunut epätäydellinen ihmisenpuolikas eli sinkku) – ja ehkä jarruttelen itseäni uuden edessä, en anna itselleni lupaa muuttua. Ja samaan aikaan haluan olla rehellinen itsestäni nyt ja tulevaisuudessa. Ei olisi hyvä pohja, jos lakaisisin monisuhteiluni maton alle.

5.12.

Tuntuu kyllä melkein kuin olisi jonkin uuden taivaankappaleen voimakentässä. (Ja se ei ole Melankolia.) Työssä tulee stressaavaa aikaa, ahdistus kasvaa ja irtaantuu ja imeytyy sinne voimaplaneettaan. Ja on pois. Ei niin oikeasti voi käydä, mutta silti haluan ajatella ja olen kirjoittanut näin. Se auttaa vähän.

Haluaisin olla selvempi, oli ainoa ajatus kun ensi kerran olin otteessa. (Ja en siis ollut juonut mitään alkoholipitoista.)  Haluaisin pystyä aistimaan enemmän.

Sinun sieluusi kiinni päästä voin, hoilataan karaokessa firman pikkujouluissa. Kaikki jollottavat sitä samaa. Painavia sanoja heitellään kevyesti. Ehkä se on vain keino saada minut kiipeliin, ovela juoni. Mutta vaikka tämä menisi miten kiville. Mitä vaan tapahtuisi. Tämä on parasta ja ihaninta mitä olen kokenut ja ja ihanampaa kuin olisin osannut kuvitella.

Metsien miehelle ei ollut helppoa päästää minua toisen luo, ja erityisesti häntä jännitti se, miltä tuntuu kohdata minut sen jälkeen. Tätä kirjoittaessani moni asia on vielä prosessissa hänen päässään, mutta tiedän, että se ei turmellut meidän kohtaamistamme. Huomasin yhtäkkiä että olinkin pelännyt niin käyvän. Sama asia pelottaa usein. Jos vaikka sanon jotain väärin. Väärin sanomalla et pääse musta eroon. Jos joku mitä sanot ei tunnu hyvältä, silloin kysyn, mitä tarkoitit sillä? Kysyn perusteluja.

Ehkä se voi olla korjaava kokemus, ehdotan. Se että olen toisen kanssa ja palaan sun luo ja oon sun. Voi se olla.

Mä haluun olla tässä.

Sä saat olla siinä. Se on sun turvapaikka.

Se pitää mun kasvoja ja pitää mun huulia vasten omiaan, pitää vaan.

Se tutkii ja löytää merkityksiä mun kehosta. Lantioluun huipun. Oikeasti soittaa mua.

25.11.

Muista että oot aarre. Mun aarre. Jossa on vielä paljon tutkittavaa.

---

*) Turvatoimet eivät ole turhia! Älkää ottako tätä kirjaimellisesti.