Lihan paahtama

Katson itseäni airbnb:n peilistä. Olenpas minä auringon paahtama. Yleensä varon aurinkoa, mutta nyt en ole jaksanut etsiä aurinkovoidetta, josta en saisi näppylöitä. Olen ollut kesäkuussa ulkotöissä ja heinäkuussa mökillä, välillä auringossa ja välillä varjossa. Mieleen tulee sefardijuutalainen kansanlaulu Morenika:

Morenika, they call me
my skin was pure white
from the fire of the summer sun
I am dark

Auringon paahtama, ja yhteisen... lihan? Yhteisen pöydän. Toverillisen rakkauden ja hyvän tahdon. Ateena on niin suloinen! Voi ei! Kun sen ruususuu on hetken kiinni ennenkuin avautuu ja ottaa Spartan uudelleen sisäänsä. Kun Sparta käskee minut kontalleni ja siirtyy eteeni, haluan näyttää että osaan ottaa syvälle, mutta se on vaikeaa. Yökkäilen ja yritän uudelleen ja uudelleen. Spartan käsi niskassani. En pysty, mutta käsi ei pakota, tänään.

Oikein hyvä.

Morenika
so very beautiful
in your eyes - a burning fire
my heart is all yours

Kun minä jotenkin tunnen Ateenan reaktiot, tai osallistun tuntemuksiin joista ne lähtevät. En ole yksin, jaan ne. Sparta käyttää meitä vuorotellen. Yllättäen koskettaa kaulaani, rintaani. Olen otettu yhtäkkisestä kosketuksesta, ja siirtyessään taas panemaan Ateenaa Sparta laittaa käteni johonkin kohtaan Ateenan keholla, en tajua mihin, kuulen mutta en näe sillä silmäni on peitetty, tunnen panemisen rytmin sillä kehonosalla joka paljastuu myöhemmin koukussa olevaksi käsivarreksi kun Sparta ottaa siteen silmiltäni ja peittää sillä Ateenan silmät.

Silloin saan myös nähdä, myös ihan läheltä, ja saan koskettaa Ateenaa. En osannut kuvitella tästä mitään muuta kuin miltä se ehkä näyttää, mutta muu on voimakkaampaa. Kun Sparta panee minua, todella kovaa ja välillä aivan hiljaa ja välillä nahkalätkä osuu kylkeeni vähän kovempaa, ja olen aika kaukana orgasmiodotushorisontista, me ollaan tässä, kaikki tämä on hyvä, ja ajattelen että Sparta nauttii panemisestani. Silloin purskahdan itkuun. Myöhemmin kun makoillaan, kuulen että Ateena oli hiukan järkyttynyt reaktioistani, mutta Sparta on lukenut blogiani ja tietää suhteeni kyyneliin. Muut laukee, mä itken. Sparta myös kysyy usein: Onko kaikki hyvin? Onko siinä hyvä olla? Onko siinä turvallinen olo? Nyökkään tai vastaan on, niiskutan ja pärskin ja kyynelehdin paitaan, joka on takertunut käsisiteisiin mytyksi kun Sparta on käskenyt riisumaan sen.

Morenika , they call me
all those who go down to the sea
if again they call me
I will go with them again

Ja Ateena ojentaa kätensä ja koskettaa minua. Niin suloinen Ateena, niin myötämielinen, niin hyväksyvä läsnäololleni. Ja mä parun. Olen osallinen myös kädestä Ateenan kastanjanruskeassa tukassa kun Sparta on pyytänyt minut kainaloonsa katsomaan. Katso miten kaunis. Lämmin kosketus, alistava, ylpeä ja arvostava.

Tiesin että me ollaan tovereita, silti jännitti. Se ajan erisuhtaisuus jännittää. Miten voi olla yhtenä hetkenä tavallista ja toisena sessio. Sparta ja Ateena tulevat vuokraamaani mancaveen ja heti on yhtä luontevaa kuin kesäkuussa ensi kertaa tavatessamme. Ateena käy peremmälle ja istuu sohvaan iloisena kuin Tolstoin pikku ruhtinatar Lise Bolkonskaja, Pietarin ihastuttavin nainen. Hän sulattaa minkä tahansa jään.

Jutellaan kesäkuulumisia, kunnes Sparta sanoo: Niin, pitäiskö meidän kokeilla jotain. Session sisältö on pääpiirteissään sovittu viestitellen. Sparta pukee pannan ensin Ateenalle, sitten minulle. Sitten käsisiteet ja silmälaput minulle. Sun ei tarvitse ajatella, että olisit mitenkään ulkopuolinen, hän sanoo. Me ollaan tässä yhdessä. Sitten hän koskettaa minua hellästi lyöntivälineellä, nahkalätkällä, esittelee sen eri tuntuiset puolet. Ateena on polvillaan sohvalla, minä metrin päässä kippurassa. Minulla on vielä vaatteet päällä.

Morenika, they call me
son to the ruling king
if he calls me again
I will follow him

Sparta ja Ateena lähtevät, kun olen tuumannut että ehkä kohta nukahdan ja pärjään meidän yhteisellä jälkihoidolla, jonka keston määräsivät aikataulut. Makaan vuoteessa ja tunnen että maailma on hyvä. Minulle ei voi tapahtua mitään pahaa. Ja miten olenkaan ylpeä. Minä laitoin treffipalstalle ilmoituksen että olen kiertomatkalla, ja niin me tapasimme. En ole koskaan osannut kuvitella tällaista kolmen kimppaa, kahden naisen ja yhden miehen. Minulla on ollut ajatukseen naisen kanssa intiimistä olemisesta jokin jännä esto, josta en saa edes kiinni. Mutta voi kääk miten naisen läsnäolo voi olla nättiä. Naisen käsi, kosketus ja hyväksyntä. Mitä ihmettä, mitä siunatun ihmettä.

Laitan viestin Faunille että oli kivaa, ja Kruusulle, joka tiesi että olen menossa leikkimään. Sitten olisi viisasta vaipua radiohiljaisuuteen, mutta enköhän ahneuksissani vastaile vielä erään treffiehdokkaan viesteihin.