Minä: Setä, onko 3 sessiota viikossa ja yhteensä 5 ihmistä liikaa?
Moukka: ei.. ei oo jos meet omilla ehdoilla
Minä: Ja ei tunnu liialta. Jotenkin nykyään on tällaisia ihmiskaipuita, nii sehän on vaan iloinen asia? Eikö nii.
Moukka: Jjep
Olen saanut kesän mittaan ilahduttavasti viestejä miehiltä. Välillä on tuntunut että halleluja it’s raining sadists... joku karsiutui laitettuaan dickpicin, yhden kanssa neuvottelen edelleen hyvässä hengessä, ja yksi on Järkimies. Hänellä oli niin mukavan määrätietoinen ääni ja keskustelu soljui kuin vettä vaan, kun istuin luurit päässä kauniissa kallionkolossa juttelemassa ja hän kertoi miten tässä lajissa pitää edetä turvallisesti askel kerrallaan. Täytyy myöntää että puhelun aluksi hän kehaisi minua siitä että ilmoitin etukäteen etten ehdi aloittaa puhelua sovittuun aikaan. Mietin nimittäin, miten ihmistä vedätetään? Sillaihan se käy. Ensin kohteelle tulee hyvä olo, sitten kohde luo mielikuvan, josta ei millään halua päästää irti tai jota ei halua kyseenalaistaa. Ja kuten pölynimurikauppiaat, pitää luoda tunnelma ainutlaatuisesta tilaisuudesta, joka ei tule toistumaan.
Treffit sovittiin pikaisesti, sillä olin samoilla huudeilla vain yhden illan ja aamun. Tässä kohtaa oli premisseissä mätää: Järkimies kertoi etsivänsä pitempiaikaista ystävää, jonka kanssa voisi vaikka istua mato-ongella tai muuta kivaa (sessioinnin lisäksi). Silti oli kova kiire tavata, ja päästä neljän seinän sisään – ensitapaamisen jälkeen eli tässä tapauksessa pikaharkinnan tuloksena. Huomioni kiinnittyi kiireen sijaan kutkuttavaan keskusteluun mieltymyksistä. Olinhan vielä siinä vaiheessa menossa treffeille turvallisesti julkiselle paikalle, joten eipä hätää.
Minulla, kuten varmaan muillakin, on periaate, että ensin tavataan julkisella paikalla ja sitten nukutaan yön yli (eri paikoissa) ja sitten vasta keskustellaan jatkosta. Tätä pidin esillä Järkimiehenkin kanssa. Se, miten ensitreffit saattoivat luisua minun airbnb-kämppääni, on mielenkiintoinen kysymys. Viimeinen vaihe oli se, että katsoin illalla säätiedotuksesta että huomenna aamulla sataa. Olimme sopineet tapaavamme puistossa tai Teboililla (”jossain mikä on sun lähellä” – tämän voi halutessaan ymmärtää niin että se on minulle kätevää, mutta tosiasiassa treffejä hivutettiin lähelle kämppääni siksi, että sessioon pääsisi mahdollisimman nopeasti, sitten kun minä olen vetäytynyt tunniksi miettimään ja näyttänyt vihreää valoa.) Ja tässä vaiheessa iltaa olin vastikään päättyneen session jäljiltä euforiassa ja tunsin että maailma on hyvä ja minulle ei voi tapahtua mitään pahaa. On olemassa hyvä periaate, että session aikana ei saa neuvotella rajoista. Lisään tähän vastaisuuden varalle itselleni ohjeeksi, että pian session jälkeen ei pidä neuvotella yhtään mistään. Ahneus hattuhyllylle hetkeksi ja puhelin lentokonetilaan.
Katsottuani säätiedotuksen vastasin myöntävästi Järkimiehen kysymykseen, voiko hän tulla suoraan kämpälleni. Laitoin osoitteen ja vielä kuvan talosta. Riemuidiootti.
Jälkimakoilussa Spartan ja Ateenan kanssa pohdittiin luottamuksen syntymistä ja Sparta sanoi, että psykopaatithan osaa olla hyvin miellyttäviä ensivaikutelmalta. Minä sanoin, että tunnistan kyllä epäilyttävän kivat, onhan mulla semihankalan narsistin kanssa avioliittokin takana. Mutta voi olla, että se jäi mieleen kummittelemaan. Nukuin huonosti ja kuuntelin lähestyviä hälytyskellojen ääniä. Aamulla soitin Järkimiehelle ja sanoin että tämä mietityttää. Nyt ei saanut nainen enää suunvuoroa, määrätietoinen pohjalaisääni jyräsi ja kun se sanoi että mehän tavataan ihan ilman paineita ja rennosti ja pilke silmäkulmassa, sanoin että treffit siirtyvät alkuperäiseen paikkaan eli puistoon, ja jos et halua ottaa riskiä ettei sessiota tule niin voit kääntyä takaisin (J-mies oli juuri lähtenyt ajamaan.) Tässä kohtaa se vaikeni. Laita viesti tuletko vai et, heippa! Sittemmin ei miehestä ole kuulunut mitään. Ei ääntäkään, ei viestiä, ei sittenkään kun pelko perseessä olin kirjoittanut:
”Mietin ensin, että vain ilmoitan että pihassa on turvakamera ja piha parveilee ihmisiä ja äänieristys on olematon, mutta ehkä hyvä näin. Nää on ihan perusjuttuja joista joustaminen soittaa hälytyskelloja heti. Mutta siis tiedoksi. Nainen voi haluta sessiointia ja seksiä, mutta lakata haluamasta hyvin pian jos tulee olo että turvallisuusasioissa tehdään kompromisseja tai toinen ei kuuntele.”
En viitsinyt pötkiä tienpäälle ilman aamiaista, vaan pistin kahvin tulemaan, soitin Moukalle ja juteltiin. En kyllä uskonut että Järkimies tulisi koputtelemaan, ja olisihan silloin voinut soittaa poliisit, mutta oli kivempi olla kun oli turvallinen tuttu langanpäässä. Sitten pakkasin kamppeet ja lähdin kotimatkalle. Koti! Ihana koti. Riemuidiootti palaa kotiin. Ei voi tietää, mitä olisi tapahtunut jos olisin joutunut Järkimiehen kanssa neljän seinän sisään. Tähän asti olen ajatellut, että todennäköisesti jollain tavalla kiusallinen mutta ei varsinaisesti vaarallinen kohtaaminen. Mutta nyt tätä kirjoittaessa tuntuu hyvinkin kolkolta. Sanomattakin on selvää, että hävettää niin pirusti enkä kyllä kirjoittaisi tätä, ellen ajattelisi siinä olevan ajattelemisen aihetta jollekin ja ehkäpä hyötyä.
Miten naista koijataan – imartelemalla, hämäämällä, harhauttamalla, hoputtamalla, ja jos on hyvää tuuria eli naisella sattumoisin suojaukset alhaalla ja sadeilma, niin homma saattaa onnistuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit?