Hajamietteitä kesäillassa

Scorpios are dangerous. But the most loyal, sanoo pitching coach. Jouduin vahingossa pitching-työpajaan, vaikka minun ei tarvitse työssäni pitchata. Oppi puhutteli minua eloni vaellusta noin ylipäänsä ajatellen. Kohdentaa mitä haluaa, täsmentää viestiä, karsia siitä epäolennaisuudet.

Seksuaalineuvojalla onnistun aina päästämään suustani jotain mikä kuulostaa voimaantuneelta ja itsevarmalta. Viimeksi sanoin, että minulla olisi annettavaa ja saattaisin viihtyä suhteessa, jossa olisi enemmän kuin kaksi ihmistä. Haluaisin että olisi lähipiiri. Sellainen vastavuoroisen huolenpidon, erityisen läheisyyden pallero.

Mutta vapaalla sydämelläni ei ole yhtään veljeä.

Kirjoitin yöllisen mietteen keskustelufoorumille: Kun nainen on kasvatettu alistumaan, niin sen ensimmäinen työmaa on päästä elämässään niskan päälle ja pois siitä opitusta alistumisesta. Ja jos sillä on alistumisen tarve, niin tämä em projekti on sen kanssa ristiriidassa. Tai siis vaikuttaa olevan. Sitten kun hyväksyy itsensä sekä oman elämänsä jediritarina että subina, voipi olla jo aika pahat lukemat mittarissa.

Seuraavana yönä mietin jatkoa tälle, että joskus tuntuu että tämä niskan päällä oleminen jää päälle, niin että alistumistaipumusta ei monikaan mitenkään minusta näe, eikä voi ajatellakaan itseään minkäänlaiseen auktoriteettiasemaan suhteessa minuun. Joskus tämä aiheuttaa pettymyksiä ja tunnetta että on hylkiö, mutta toisaalta se on aika siistiä.

Se hurma, joka minulle virtaa joka taholta, on teille saavuttamaton.
Se on valtaistuimen ihmeellinen yksinäisyys,
se on rikkaus, polvistuva rikkaus.

Haluni olla uskollinen on niin vahva että jollain kulmalla ymmärrän ihmisiä, jotka liittyvät ääriliikkeisiin. Ymmärrän halua olla osa jotain suurempaa, antautua itseä tärkeämmälle – ja sen äärimmäisyys, järjettömyyskin jollain lailla tukee sitä antautumisen autuutta.

Kotimatkalla radiosta tuli raskassoutuista Beethovenia. Es muss sein. Ihan kuin minä. Olen Pohjois-Euroopan raskassoutuisin horo, Kunderan Sabina ja Tereza samassa paketissa. Mutta ei horoilu sulje pois sitoutumista. Sabinalla oli yksisilmäisen poliittisen atmosfäärin ja sosialistisen realismin kitsch-estetiikan synnyttämä aversio sitoutumista kohtaan. Tereza kaipasi turvaa, pieniä ympyröitä, jotakuta huolehtimaan itsestä ja jotain josta huolehtia. Ja ehkä kuulumista epäonniseen luusereiden kansakuntaan, sen sijaan että eläisi vapaassa lännessä. Ja Tomášin epäkonsensuaalinen monisuhteilu aiheutti hänessä hirvittävää ahdistusta. Henkilöt edustavat erilaisia otteita elämästä, elämänkatsomuksia tai kohtaloita. Todellisuudessa kaikissa on vähän kaikkia. Vaarallisella ja lojaalilla skorpionillakin on tarkemmin katsoen melkein kaikki planeetat reippaassa jousimiehessä.

Viikonloppu sisälsi pitchausharjoitusten lisäksi muutakin inspiroivaa paahdetta niin auringon kuin ihmistenkin taholta. Illalla olin hirveän väsynyt, mutta ajatukset surrasivat päässä. Miten pääsen uneen. Ajattelen että kokeilen jonkun ihmisen kanssa, miltä tuntuu jos polvistun. Polvistun hänen eteensä. Se toimii. Se on molemmille merkityksellistä ja liikuttavaa. Maailman läpi menee voimalinja ja me olemme kytkeytyneet siihen hetken aikaa. Ja siihen nukahdan.

---

Edith Södergran: Yksinäisyys, suom. Uuno Kailas
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys, suom. Kirsti Siraste