28.6. 1998
Uumoilen että kuinka surullinen sitä voikaan olla, tänään tuntuu siltä että ymmärrän tai näen kauhean syvälle sinne missä suru on silmitön!
18.11.1999
Olen tässä päivänä muutamana tuuminut että mitä vikoja minussa on, ja toisaalta havainnut jonkinlaista etomista olemisessa jonka arvelen nyt johtuvan ylenpalttisesta hyvyyden ja jonkinlaisen pätemisen vaatimuksesta. Minun pitää aina ymmärtää kaikki puolesta sanasta ja kiteyttää ongelma oikein ja antaa kaikelle oiva visuaalinen muoto ja huomata kaikki virheet ja ylipäänsä olla aina parempi ja kultaisempi kuin kukaan aavistaakaan. Miten tympeää! Tulee hurja olo että voisin olla enempi itseni. Mutta ei ole helppo karistaa tottumusta.
*
Omistan tästäkin kesästä osan eri-ikäisille sukulaisille. He ovat kaikki fiksuja ja hauskoja ja olen kiitollinen heistä, luonto ja mineraalit hehkuvat ikiaikaista rauhaa, mutta minut erottaa todellisuudesta ”tahmea väliaine”. En osaa nauttia, tunnen melkein kuin särkyä, joka yltyy sietämättömäksi ja muodostaa murheellisen kontrastin keskikesän heleydelle. Ihmissuhdeasiani ovat alkutekijöissään, ja se tilanne tuntuu yksinäiseltä ja raskaaltakin. Lisäksi minua kuormittavat perheen ja erityisesti minun itseni sisäiset tavat ja tottumukset.
Olen lukenut Franklin Veaux'n ja Eve Rickertin kirjan Kahta kauniimmin, ja vaikka elämässäni ei juuri nyt ole monia suhteita joihin oppeja soveltaa, luulen niiden sopivan muihinkin kuin romanttisiin/intiimeihin suhteisiin.
Kerro omasta näkökulmastasi, älä toisten. Kommunikoi omasta näkökulmastasi sille, jota asia koskee, älä välikäsien kautta, äläkä itse suostu välikädeksi. Odota muiden kommunikoivan omasta näkökulmastaan, älä levittäydy kaikenkattavaksi kommunikointialustaksi kuin mikäkin sienirihmasto, se ei tee hyvää itsellesi eikä kenellekään muullekaan. Sinä olet ihminen, yksilö, tavallinen pulliainen, kuten muutkin.
On jotenkin hieman lannistavaa löytää yli kahdenkymmenen vuoden takainen päiväkirjamerkintä, jossa kiteytän jo ongelman, jonka kanssa edelleen painiskelen. Vauvasta asti rakentunutta dynamiikkaa ei kovin helposti muuteta, vaikka itsellä olisi uutta näkökulmaa ja ehkä työkalujakin. Mutta hyvinkin helpottavaa on löytää se mikä minussa itsessäni – ei muissa – on aiheuttanut tämän säryn. Koska itseeni ja omaan toimintaani minulla on vaikutusmahdollisuuksia.
Mistä lie perimmältään johtuu, mutta pohjaton pätemisen tarve on saanut minut ottamaan tällaisen roolin. Kai joka perheessä on tällainen epätoivoinen kaikkien asioita ajatteleva ja järjestelevä hemuli, joka ei koskaan saa asioita oikein kohdalleen, eikä koskaan voi olla oikein rauhassa.
Mutta voihan se olla, että olen ottanut askeleen eteenpäin. Olen jopa sanonut ääneen jotain tästä ominaisuudestani, yksikön ekassa persoonassa.
Jos polvia ja olkapäitä särkee, laske taakka maahan. Ei sinun tarvitse yksin kantaa koko maapallon painoa.
Kaikki kääntyy hyväksi – vaikka kaikki muuttuu.
Om knenå og skuldrene verker
så ta av deg det du bærer på
ingen grunn til at du skal bera
heile kloden heilt aleina
Alt skal bli bra igjen
Alt skal bli bra
Sjølv om ingenting blir som det var
(Käännösapu: kaizers.konzertjunkie.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit?