Kipinä piti meille taas itsereflektiotuokion femsub-miitin pikkujouluissa. Ensin piti miettiä, mitä haluaa juhlistaa, mistä on ylpeä, mikä on hyvin, mistä on kiitollinen.
Tunsin olevani jokseenkin kivijalkaan asti hajotettuna ja palasina. Ihana ystäväni, kotikissani, lämpöpatterini löysi jokin aika sitten omanikäisensä monogaamisen tyttiksen emmekä ole sen jälkeen nähneet. Se oli aikamoinen isku, vaikka ymmärränkin että pystyin nauttimaan hänen seurastaan juuri siksi että meiltä puuttui lupaukset ja suunnitelmat ja kaikenlaiset kauheat aavistukset parisuhdeportaista. Meillä oli niin intiimiä, että saattoi tapahtua asioita joita en ole kertonut edes päiväkirjalle (baarimiitissä tosin kerroin, kun aihe tuli puheeksi.) Miten voi olla niin kaunista ja läheistä. Miten voi olla niin luja ote, miten voi kosketus olla niin lämmin. Mutta minua lohduttaa, että pysymme ystävinä ja voimme jakaa keskenämme tiettyjä asioita jotka molempia kiinnostavat. Ja minua lohduttaa, että voin melkein täysin rehellisesti iloita hänen puolestaan.
Mutta minua väsyttää pienet ja suuret takaiskut. Vuosi sitten ollut innostus tekeillä olleesta Ds-suhteesta ja sen hullu karillemeno. Sessioherra jonka keskeinen kinkki oli epäystävällisyys. Takertuva ja syyllistävä fwb, joka halusi omistaa mut. Kännäilevä wannabe-Daddy. Shibarimestari joka haki seuraa foorumeilla, ja tarjosikin mun kohdalla maksullisia palveluja. Aina vaan ja uudestaan ghostaavat pösilöt ja etenemättömät viestittelyt. Itsen tunteminen hylkiöksi. Ja asteittainen vajoaminen alavireisyyteen, paha olo, helpotuksen puute, huono omatunto.
Ensin tuntui etten oikein löytänyt juhlistettavaa. Paitsi femsub-miitti tietysti. Olen suunnattoman iloinen ja ylpeä meidän porukasta, jossa jokaisen on mahdollista tulla kuulluksi ja nähdyksi, saada avautua, itkasta ja tulla halatuksi.
Sitten tietenkin ne tavalliset jotka mun elämässä pysyy, työ ja työyhteisö, koti ja turvallisuus, ja edes jonkinlainen resilienssi, kyky selvitä aina seuraavaan aamuun.
Ja uusi rauhoittava rohtoni, pitkäaikaisen unelman toteutuminen, joka peittyi tänä vuonna kovin aikaisin lumen alle. Sammaleisen mökki.
Jokin pitää mua omanaan, varalla, etten hukuta itseäni jonkun speden kanssa. Se on se, jonka olen aina tuntenut.
Syksyn mittaan on ollut tasapainoisiakin oloja, levollisia, skenen ja muun elämän suhteen. Voi ajatella että pyrin kohti rauhaa omassa olossa, nautin vapaudesta ja väkivallattomuudesta, siitä että ei ole jotain vaikeaa suhdetta.
Kuluneena vuonna olen ollut ensimmäisiä kertoja seksibileissä ja havainnut että ne ovat vahvasti mun juttu. Olen myös huomannut, että rajutkin kinkykokemukset toimivat ilman Ds-suhdettakin. Ennen ajattelin, että joku neulomishomma kuuluu siihen aikaan, kun mulla on se syvä Ds-suhde... mutta ei mun tarvitsekaan sitä odottaa. Archibald otti mut kyytiin ja ajettiin hämäläiselle leirintäalueelle, pääsin kivuliaisiin köysiin ja neuloja kokeiltiin. Neulat vaikuttavat jotenkin ajan kokemiseen, tiivistävät olemassalon pistokohtiin, mutta kooten sitä kuitenkin pitemmältä ajalta.
*
Seuraavaksi mietittiin, mikä kaipaa saada äänen, mikä on sekavaa, mihin haluaisi saada selvyyttä?
Lopulta sillä ei ole onnellisuuden kannalta mitään väliä, mitä ihmisellä on. Ja samaan aikaan yhteyden puute ja yksinäisyys on jotain, mitä kenenkään ei pitäisi joutua kestämään.
Haluaisin tietää, mikä on minulle sopiva elämäntapa. Ja onko mahdollista muuttaa kohtalonomaista, geneettistä erakkoutta yhteisöllisempään suuntaan? Jos on kaipuu jengiin, ryhmään, laumaan.
Onko mun päällä kirous, vai onko mahdollista löytää ihmisiä. Vaatiiko se rauhoittumista vai hirveetä vääntöö ja töhötystä? Stoalaisuutta? Ilon löytämistä? Miten sen löytää jos on apeaa?
Stoalainen pärjää itsekseen, mutta ajattelee muita. Mitä minä voisin antaa toisille.
*
Kolmanneksi mietittiin haluja: Mitä haluat kokea, mitä tuntea?
Salaisimmat toiveet, mitä ne on.
Että voisi olla niin helppo olla ja että saisi rakastaa ja sanoa sen ja olla rauhassa.
Helpotusta, vapahdusta, ja sen kautta iloa. Aina uudelleen vaientaa syyttävät äänet, kääntää sisäisen puheen ymmärtäväiseksi ja rohkaisevaksi.
Minut täytä toivolla
Että voisin iloita
Haluun löytää köysikaverin, yhteisön, jengin, lauman, kinkykokemuksia.
Läsnäoloa, pitkiä sessioita, löytöretkeilevää seksiä.
Kepeää onnea.
Rehellisiä romahduksia.
Antaa muille jotain? Lämpöä, läsnäoloa. Syventyvää keskustelua.
Elää omannäköistäni elämää, vaikka risaistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit?